Ensimmäinen kivi

Siitä lähtien kun Keskusta, jonkun vaalien jälkeen todennäköisesti erotettavan älynväläyksestä, päätti ottaa Urkin imagokseen ja lähteä Eurovaaleihin urhoenergialla, olen pohtinut kirjoittaa puolueen retoriikan epäonnistumisesta suhteessa amerikkalaisen (osittain) vastaavan konservatiivipuolueen GOP:n itsetuhoiseen strategiaan. Siinä missä republikaanit tietoisesti nostattavat äänestäjissä pelon tunteita, Keskusta tekee sitä luullakseni tietämättään. Ilmeisesti siellä uskotaan Kekkosen herättävän turvallisuuden tunnetta, mutta parhaimmillaankin tämä uusi keulakuva vain luo mielikuvaa dementoituneesta, ajastaan jäljessä olevasta, valtaan viimeisillä voimillaan takertuvasta patriarkaalisesta yksinvaltiaasta. Haluaako Keskusta kertoa meille olevansa tiensä päässä?

Vanhasen uusin möläytys rikkoi lopulta pintajännityksen; gloves are off. Kyse on “esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistusta pohtineen toimikunnan mietinnöstä, jossa ehdotetaan toimittajien lähdesuojan murtamisen sallimista jo rikoksen esitutkintavaiheessa.” On luonnollista, että juuri toimittajat ovat ensimmäisten joukossa puuttumassa asiaan, koska he ovat niin olennaisessa asemassa sananvapauden esitaistelijoina, sikäli kun he ajoittain tätä tehtävää kunnioittavat.

Kuten on jo hyvin tullut ilmi, näitä monia kansalaisten perusoikeuksia rikkovia ja demokratian kulmakiviä murentavia lakiesityksiä ei puolusteta rationaalisin argumentein. Samoin kuin Lex Nokia ei rajoittanut yksityisyydensuojaa, internetin ennakkosensuuri ei rajoittanut sananvapautta, eikä äänikynnys heikentänyt pienten puolueiden asemaa, myöskään lähdesuojan vähittäinen poistaminen (mitä Lex Nokiakin iloisesti aiheuttaa) “ei uhkaa sananvapautta”. Uskoo ken haluaa, muuta vaihtoehtoahan ei argumenttien puutteen vuoksi ole kuin sokea usko johtajan arviointikykyyn. Suomi saa jatkuvasti langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta mm. lehdistönvapauden rajoituksista – näyttää siltä, että suuntaa ei ainakaan olla muuttamassa.

“Vanhanen sanoo lehden haastattelussa, että ehdotuksessa ovat vastakkain kaksi perusoikeutta, sananvapaus ja yksilön perusoikeus.” Mikä tämä “yksilön perusoikeus” tässä sitten onkin (?!), sananvapaus on ehdottomasti olennainen kansalaisoikeus ja se kuuluu yksilön perusoikeuksiin länsimaisessa demokratiassa. Vanhasen lause, joskin tässä ilmeisesti muokaten referoitu, uhmaa logiikan sääntöjä – ellei sitten oleteta, että sananvapaus perusoikeutena on itsessään jotenkin paradoksaalinen käsite. Kuvitellaanko tässä että lähdesuoja olisi jotenkin ensi sijaisesti sanomayhtiöiden oikeus eikä niinkään yksilön oikeus?

Tämä on todellisuudessa sitä niin kutsuttua ‘urhoutta‘ jota Keskusta haluaa myös Eurooppaan viedä. Urhoutta on uskaltaa sanoa se, mitä vastaan kaikki tosiasiat puhuvat. Urhoutta on puolustaa poliittisia pyrkimyksiään logiikankin kustannuksella. Urhoutta on Kekkosen lailla pitää viestimiä kontrollissa, etteivät nämä voisi kirjoitella poliitikkojen edesottamuksista ja seikkailuista. On oikeastaan aivan hyvä, että Keskusta palauttaa Kekkosen mieliimme juuri nyt, jotta voisimme muistella hänen itsevaltaista presidenttikauttaan tosiasioiden valossa ja oppia siitä: sekä hyvässä että pahassa.